Motivoiva haastattelu sosiaalityössä
Motivoiva haastattelu on asiakaskeskeinen ja tavoitteellinen vuorovaikutusmenetelmä, joka on osoittautunut tehokkaaksi työkaluksi sosiaalityössä. Sosiaalityöntekijät hyödyntävät tätä menetelmää auttaakseen asiakkaita tunnistamaan ja ratkaisemaan ambivalenssia (samanaikaista, ristiriitaista suhtautumista samaan kohteeseen) muutosta kohtaan, mikä edistää heidän sitoutumistaan muutokseen ja parantaa elämänlaatua.
Mitä on motivoiva haastattelu?
Motivoiva haastattelu on asiakaskeskeinen, yhteistyöhön perustuva ja tavoitteellinen vuorovaikutusmenetelmä, joka tukee ihmisiä käyttäytymismuutosten tekemisessä. Menetelmän kehittivät psykologit William R. Miller ja Stephen Rollnick 1980-luvulla päihdesairauksien hoitoon. Sittemmin motivoivaa haastattelua on käytetty laajasti monilla aloilla, kuten sosiaalityössä, terveydenhuollossa, painon hallinnassa, diabeteksen hoidossa, tupakoinnin vieroituksessa, fysioterapiassa, liikunnan lisäämisessä, henkilökohtaisessa valmennuksessa, urheiluvalmennuksessa ja mielenterveystyössä.
Kehitys ja tausta
Motivoivan haastattelun synty juontaa juurensa tarpeesta löytää tehokkaampia tapoja auttaa asiakkaita, jotka kokevat ambivalenssia tai ristiriitaisia tunteita muutosta kohtaan. Perinteiset neuvontamenetelmät, jotka usein perustuivat suoraan ohjaukseen tai neuvomiseen, eivät aina onnistuneet saavuttamaan toivottuja tuloksia. Miller ja Rollnick havaitsivat, että autoritaarinen lähestymistapa saattoi jopa lisätä asiakkaiden vastarintaa ja vähentää motivaatiota muutokseen.
Motivoivan haastattelun henki/asenne
Uusimmassa motivoivan haastattelun kirjallisuudessa korostetaan, että motivoivan haastattelun ydin ei ole pelkästään tekniikoissa tai strategioissa, vaan ennen kaikkea sen hengessä tai asenteessa. Tämä henki muodostuu neljästä keskeisestä elementistä, jotka ovat erityisen tärkeitä myös sosiaalityöntekijän työssä:
1. Kumppanuus (Partnership): Sosiaalityöntekijä ja asiakas työskentelevät yhdessä tasavertaisina kumppaneina. Työntekijä ei toimi auktoriteettina, vaan rinnallakulkijana, joka tukee ja kannustaa asiakasta. Kumppanuus luo turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin, jossa asiakas voi avoimesti pohtia muutokseen liittyviä ajatuksiaan ja tunteitaan.
2. Hyväksyntä (Acceptance): Sosiaalityöntekijä arvostaa ja kunnioittaa asiakasta sellaisena kuin hän on. Hyväksyntä sisältää neljä osatekijää:
• Absoluuttinen arvo (Absolute Worth): Sosiaalityöntekijä tunnustaa jokaisen ihmisen synnynnäinen arvon.
• Empatia (Accurate Empathy): Empatia tarkoittaa kykyä asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärtää hänen tunteitaan ja kokemuksiaan. Sosiaalityöntekijä voi osoittaa aitoa ymmärrystä asiakkaan kokemuksia kohtaan empaattisen kuuntelun avulla.
• Autonomian tukeminen (Supporting Autonomy): Sosiaalityöntekijä kunnioittaa asiakkaan oikeuden tehdä omat valintansa ja päätöksensä.
• Vahvistaminen (Affirmation): Sosiaalityöntekijä tunnistaa ja vahvistaa asiakkaan vahvuudet, ponnistelut ja saavutukset.
3. Myötätunto (Compassion): Sosiaalityöntekijä välittää aidosti asiakkaan hyvinvoinnista ja asettaa hänen tarpeensa etusijalle. Myötätunto tarkoittaa halua ymmärtää syvällisesti asiakkaan kokemuksia ja pyrkimyksiä sekä tukea häntä matkalla kohti parempaa hyvinvointia. Myötätunto sisältää myös toivon välittämistä. Se auttaa asiakasta uskomaan, että muutos on mahdollinen, ja vahvistaa hänen pystyvyyden tunnettaan. Tämä on erityisen tärkeää, jos asiakas on menettänyt uskonsa itseensä tai kykyynsä saavuttaa muutosta
4. Voimaannuttaminen (Empowerment): Lähtökohtana on sosiaalityöntekijän usko siihen, että asiakkaalla on jo sisällään tarvittavat voimavarat ja motivaatio muutokseen. Sosiaalityöntekijän tehtävänä on auttaa ja tukea asiakasta tuomaan esiin nämä voimavarat ja selkeyttämään omia tavoitteitaan ja arvojaan. Sosiaalityöntekijä vahvistaa myös asiakkaan varmuutta ja pystyvyyttä muutoksen tekemiseen.
Teoreettiset perusteet
Motivoivan haastattelun lähtökohdat ovat useissa tunnetuissa psykologisissa teorioissa:
• Itsemääräämisteoria (Self-Determination Theory): Edward L. Decin ja Richard M. Ryanin vuonna 1985 kehittämä teoria korostaa ihmisen perustarpeita autonomiaan, pätevyyteen ja yhteenkuuluvuuteen. Kun nämä tarpeet täyttyvät, sisäinen motivaatio vahvistuu. Sosiaalityössä tämä tarkoittaa asiakkaan autonomian kunnioittamista ja pätevyyden tukemista sekä tasavertaista yhteistyötä.
• Kognitiivisen dissonanssin teoria (Cognitive Dissonance Theory): Leon Festingerin vuonna 1957 esittämä teoria selittää, miten ihmiset pyrkivät vähentämään ristiriitoja (dissonanssia) ajatustensa, uskomustensa ja käyttäytymisensä välillä. Sosiaalityöntekijä voi käyttää tätä ymmärtääkseen asiakkaan ambivalenssia ja tukeakseen häntä ristiriitojen ratkaisemisessa.
• Humanistinen psykologia (Humanistic Psychology): Carl Rogersin vuonna 1959 esittelemä lähestymistapa korostaa ihmisen potentiaalia ja tarvetta itsensä toteuttamiseen. Rogersin mukaan aidon empatian, hyväksynnän ja vilpittömyyden ilmapiiri edistää henkilön kasvua ja muutosta. Sosiaalityössä tämä näkyy asiakkaan potentiaalin tunnistamisena ja tukemisena.
• Itsehavaintoteoria (Self-Perception Theory): Daryl Bemin vuonna 1967 kehittämä teoria ehdottaa, että ihmiset tekevät johtopäätöksiä omista tunteistaan ja asenteistaan tarkkailemalla omaa käyttäytymistään. Sosiaalityöntekijä voi auttaa asiakasta tunnistamaan omat motiivinsa ja halunsa muutokseen tarkastelemalla aiempia kokemuksia.
• Ambivalenssi (Ambivalence): Ristiriitaiset tunteet ja tarpeet muutosta kohtaan on luonnollinen osa muutoksen prosessia. Sosiaalityöntekijän tehtävä on auttaa asiakasta tutkimaan tätä ambivalenssia, ratkaisemaan se ja löytämään omat syynsä muutokseen.
• Korjausrefleksi (Fixing reflex): Ihmisen taipumus yrittää korjata toisen ihmisen ongelmat, mikä voi paradoksaalisesti estää muutosta. Korjausrefleksi ilmenee usein niin, että sosiaalityöntekijä antaa neuvoja, ohjeita tai yrittää vakuuttaa toista ihmistä muuttamaan käyttäytymistään. Vaikka tarkoitus on hyvä, voi tämä lähestymistapa johtaa vastustukseen ja vähentää henkilön omaa motivaatiota muutokseen. Ihmiset saattavat kokea, että heidän itsemääräämisoikeutensa on uhattuna, mikä voi lisätä halua puolustaa nykyistä käyttäytymistään. Motivoiva haastattelu korostaa, että sosiaalityöntekijän tulee tunnistaa ja välttää oma korjausrefleksinsä, jotta hän voi tukea asiakkaan omaa sisäistä motivaatiota ja sitoutumista muutokseen.
• Muutospuhe (Change Talk): Asiakkaan omat argumentit muutoksen puolesta. Sosiaalityöntekijä pyrkii herättämään ja vahvistamaan muutospuhetta vuorovaikutuksen kautta.
Keskeiset perustaidot
Motivoivan haastattelun käytännön soveltaminen sosiaalityössä perustuu tiettyihin viestintä- ja vuorovaikutustaitoihin:
• Avoimet kysymykset (Open-Ended Questions): Sosiaalityöntekijän esittämät avoimet kysymykset kannustavat asiakasta kertomaan enemmän ja syventävät keskustelua. Esimerkiksi: ”Mitä ajatuksia sinulla on tästä muutoksesta?” Sosiaalityöntekijä käyttää avoimia kysymyksiä saadakseen syvemmän ymmärryksen asiakkaan tilanteesta ja muutostarpeesta.
• Heijastava kuuntelu (Reflective Listening): Sosiaalityöntekijä peilaa asiakkaan sanomaa omilla sanoillaan, mikä auttaa asiakasta tuntemaan itsensä ymmärretyksi ja selkeyttämään omia ajatuksiaan.
• Positiivinen vahvistaminen ja vahvistava palaute (Affirmation): Sosiaalityöntekijä tunnistaa ja korostaa asiakkaan vahvuuksia, ponnisteluja ja positiivisia ominaisuuksia. Tämä lisää asiakkaan itseluottamusta ja pystyvyyden tunnetta.
• Yhteenvedot (Summarizing): Sosiaalityöntekijä kokoaa keskustelun keskeiset kohdat yhteen, mikä auttaa selkeyttämään keskustelua ja varmistamaan yhteisen ymmärryksen.
• Muutospuheen vahvistaminen (Strengthening Change Talk): Sosiaalityöntekijä huomioi ja rohkaisee asiakasta silloin, kun hän ilmaisee halua, kykyä, syytä tai sitoutumista muutokseen.
• Tiedon ja neuvojen tarjoaminen (Offering Information and Advice): Vaikka motivoiva haastattelu korostaa asiakkaan oman oivalluksen tukemista, on tilanteita, joissa tiedon ja neuvojen tarjoaminen on tarpeen. Sosiaalityöntekijä tarjoaa tietoa asiakkaan luvalla ja esittää sen tavalla, joka kunnioittaa asiakkaan autonomiaa. Sosiaalityöntekijä antaa tietoa ja neuvoja vain asiakkaan luvalla, ja ne esitetään ehdotuksina, ei käskyinä. Esimerkiksi: ”Haluaisitko kuulla joitakin vaihtoehtoja, joita voisit harkita?” tai ”Minulla olisi muutamia vaihtoehtoja, mitkä ovat kiinnostaneet muita samankaltaisessa tilanteessa olleita ihmisiä, ja he ovat kertoneet hyötyneensä niistä. Haluaisin kertoa niistä sinulle ja sen jälkeen voisimme keskustella, mitä mieltä sinä olet niistä”. ”Mitä sinä ajattelet tästä?” Tämä lähestymistapa varmistaa, että asiakas pysyy aktiivisena toimijana omassa muutoksessaan.
Motivoivan haastattelun neljä keskeistä tehtävää/osa-aluetta
Uusimman motivoivan haastattelun kirjansa neljännessä painoksessa Miller ja Rollnick tuovat esiin ”Motivoivan haastattelun neljä keskeisestä tehtävää/osa-aluetta” (Four Fundamental Tasks of Motivational Interviewing), jotka ovat erityisen merkityksellisiä tehtäviä myös sosiaalityössä:
1. Suhteen luominen (Engaging): Rakennetaan luottamuksellinen, turvallinen ja yhteistyöhön perustuva suhde asiakkaan kanssa. Sosiaalityöntekijän ammattitaidolla on keskeinen rooli tässä prosessissa.
2. Fokusoiminen (Focusing): Määritellään yhdessä asiakkaan kanssa selkeä suunta tai tavoite, johon työskentely keskittyy. Sosiaalityössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi työllistymiseen tai päihteiden käytön vähentämiseen liittyviä tavoitteita.
3. Herättely (Evoking): Etsitään ja vahvistetaan asiakkaan omia motiiveja ja syitä muutokseen, erityisesti muutospuheen kautta. Sosiaalityöntekijä käyttää tässä vaiheessa motivoivan haastattelun taitojaan herättääkseen asiakkaan sisäisen motivaation.
4. Suunnittelu (Planning): Kehitetään konkreettinen toimintasuunnitelma muutoksen toteuttamiseksi, perustuen asiakkaan omiin ideoihin ja sitoutumiseen. Sosiaalityöntekijä tukee asiakasta suunnitelman laatimisessa ja toteuttamisessa.
Motivoivan haastattelun hyödyt sosiaalityössä
Asiakaskeskeisyys
Motivoiva haastattelu korostaa asiakkaan autonomiaa, omia arvoja, tavoitteita ja voimavaroja. Tämä lähestymistapa resonoi sosiaalityön periaatteiden kanssa, joissa painotetaan asiakkaan autonomiaa ja itsemääräämisoikeutta. Sosiaalityöntekijä toimii fasilitaattorina asiakkaan omassa muutosprosessissa.
Sitoutuminen muutokseen
Menetelmä auttaa asiakkaita löytämään omat syynsä muutokseen, mikä lisää heidän motivaatiotaan ja sitoutumistaan prosessiin. Tämä on erityisen tärkeää sosiaalityössä, jossa muutokset voivat olla haastavia ja pitkäkestoisia.
Vuorovaikutuksen parantaminen
Motivoiva haastattelu edistää avointa ja luottamuksellista vuorovaikutusta. Sosiaalityöntekijä toimii ”muutosoppaana” ja tukijana, mikä voi parantaa asiakassuhdetta ja edistää tehokkaampaa työskentelyä.
Käytännön sovellukset
Päihdetyö
Motivoiva haastattelu on laajasti käytössä päihdesairauksien hoidossa. Sosiaalityöntekijät voivat käyttää menetelmää auttaakseen asiakkaita tunnistamaan päihteiden käytön haitat ja motivoitumaan kohti raittiutta. Menetelmä auttaa sosiaalityössä luomaan turvallisen tilan, jossa asiakas voi avoimesti keskustella haasteistaan.
Lastensuojelu
Lastensuojelussa motivoiva haastattelu voi auttaa vanhempia ymmärtämään lapsen tarpeita ja sitoutumaan tarvittaviin muutoksiin perhetilanteessa. Sosiaalityöntekijä tukee vanhempien omia voimavaroja ja vahvistaa perheen hyvinvointia.
Työllistymispalvelut
Työttömien kanssa työskennellessä menetelmä voi auttaa asiakkaita tunnistamaan esteitä työllistymiselle ja löytämään keinoja niiden voittamiseksi. Sosiaalityöntekijä voi lisätä asiakkaan uskoa omiin työllistymismahdollisuuksiinsa ja tukea häntä konkreettisissa toimissa.
Mielenterveystyö
Mielenterveystyössä motivoiva haastattelu voi tukea asiakkaita tunnistamaan ja käsittelemään mielenterveyden haasteita. Sosiaalityöntekijä voi auttaa asiakkaita löytämään motivaation hoitoon sitoutumiselle ja omien voimavarojen hyödyntämiselle.
Nuorisotyö
Nuorten kanssa työskennellessä motivoiva haastattelu voi edistää positiivista kehitystä ja ehkäistä syrjäytymistä. Sosiaalityöntekijä tukee nuoren itsenäistymistä ja omien tavoitteiden asettamista, mikä on keskeistä nuorisotyössä.
Kuntoutus ja terveyden edistäminen
Motivoiva haastattelu soveltuu erinomaisesti kuntoutusprosessiin ja terveyskäyttäytymisen muutoksiin, kuten liikunnan lisäämiseen, ravitsemustottumusten parantamiseen ja kroonisten sairauksien hallintaan. Sosiaalityössä tämä voi tarkoittaa asiakkaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemista.
Haasteet ja huomioitavaa
Vaikka motivoiva haastattelu on tehokas vuorovaikutusmenetelmä, sen tehokas ja osaava käyttö sosiaalityössä vaatii koulutusta ja runsaasti harjoittelua. On tärkeää, että sosiaalityöntekijät saavat riittävän perehdytyksen menetelmään välttääkseen sen pinnallisen tai väärän käytön. Lisäksi on huomioitava, että menetelmä ei sovi kaikkiin tilanteisiin ja sen soveltuvuus tulee arvioida tapauskohtaisesti.
On myös tärkeää olla tietoinen omista asenteistaan ja ennakkoluuloistaan, jotta sosiaalityöntekijä voi toimia aidosti asiakaskeskeisesti. Motivoiva haastattelu ei ole manipulatiivinen tekniikka, vaan sen tarkoituksena on tukea asiakkaan omaa prosessia ja päätöksentekoa.
Motivoiva haastattelu on arvokas työkalu sosiaalityöntekijän työkalupakissa. Sen asiakaskeskeinen ja osallistava lähestymistapa tukee tehokkaasti asiakkaiden muutosta ja edistää positiivisia lopputuloksia sosiaalityössä. Investointi menetelmän oppimiseen ja soveltamiseen voi tuoda merkittäviä hyötyjä sekä asiakkaille että sosiaalityön käytännöille.
Menetelmän teoreettinen pohja ja käytännön työkalut tarjoavat sosiaalityöntekijöille mahdollisuuden syventää asiakassuhdetta ja edistää pysyviä muutoksia asiakkaiden elämässä. Motivoiva haastattelu kunnioittaa asiakkaan omaa tietämystä, arvostaa hänen voimavarojaan ja tukee häntä matkalla kohti tavoitteitaan. Sosiaalityössä tämä tarkoittaa entistä vaikuttavampaa ja ihmisläheisempää työskentelyä, joka hyödyttää sekä asiakasta että yhteiskuntaa laajemmin.
